Töiden alettua ei ole juurikaan tullut iltaisin pihalla aikaa vietettyä, mutta nyt viikonloppuna on ollut ihanan kesäistä. Pihalla olo on nyt loppukesästä ollut enemmänkin lepäilyä kuin mitään huhkimista. Eilen otin pienet nokoset patiolla lepotuolissa. Aurinko siinä niin lämpimästi paistoi ja oli rauhallista. Silmät painuivat ihan väkisin kiinni ja uni tavoitti. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että olisi ehkä syytä kantata kukkapenkkejä ja tehdä perusparannusta siellä sun täällä, mutta kun ei huvita. Huvittaa vaan olla ja nauttia pihasta lepotuolista käsin. Mihin katosi se into tehdä pihasta taas hiukkasen viihtyisämpi ja kauniimpi?

1251029944_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaikka myönnän että on vielä ihanan kesäistä, koulujen alku tarkoittaa minulle väistämättä syksyä. Jotenkin on vähän haikeutta jo hiipinyt mieleen – kohta on kesä ohi. Mikä ihme siinä on, että ei vaan voi nauttia kaikesta kauniista ilman, että mieleen hiipii jo loka- marraskuun ankeus ja koleus. Kun on vaan paljasta ja ankeaa ilman kesän ihania värejä ja lämpöä.

1251029925_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Mutta nyt minä vielä suuntaan tuohon patiolle jääteelasin kera ja nautin lämmöstä kun sitä kerran on!